Aivan kuten muidenkin terveellisten elämäntapojen omaksumisessa, myös mielen harjoittamisessa kannattaa antaa "uudelle lajille" mahdollisuus. Pikku hiljaa myönteiset vaikutukset alkavat tuntua, ja kohta sitä huomaa olevansa koukussa - näin ainakin uskon (ja toivon) tapahtuvan. Tunnollisuus olkoon siis toistaiseksi kelpo motiivi harjoittelulle.

Säännöllisen meditoinnin myönteisiä vaikutuksiakin on jo havaittavissa. Pystyn istumaan lähes hievahtamatta paikallani koko harjoituksen ajan, ja oloni on useimmiten hyvin rentoutunut. Mieleni karkailee yhtenään edelleen,mutta kohtaan vaeltelun (ohjeiden mukaisesti) hyväksyvästi, ilman tuomitsemista. Olen viime päivinä pysähtynyt hetkeksi muutenkin kuin meditoidessa, ja välillä nukkunutkin oikein hyvin. Muutamana aamuna olen tuntenut väsymystä kellon herättäessä 06.00. Tunne on aika eksoottinen, yleensä syöksyn heti ylös sängystä mieli täynnä jos minkälaista projektia. 

Välillä huomaan toivovani, että voisin harjoittelun avulla tulla entistä tehokkaammaksi, mistään hermostumattomaksi ja väsymättömäksi ihmenaiseksi. Silloin pitää kyllä pikaisesti palauttaa mieleen tämän harjoituksen syvin tarkoitus: oppia elämään  tässä hetkessä, oman olemassaolon, omat rajoitukset, tuntemukset ja ajatukset lempeästi hyväksyen.  

Istumameditaatio-ohjeiden mukana saimme 20 minuutin harjoituksen äänitiedostona. Äännitteessä esiintyvän miehen ääni on hyvin matala ja rauhoittava, ja ohjattu harjoitus on helpottanut meditointiin totuttelemista sekä harjoittelemista riittävän pitkään kerrallaan. Huolimatta kiehtovasta ohjauksesta ihanine Mindfulness-kelloineen meditoiminen on osoittautunut melko haasteelliseksi. Ihan ensimmäisinä päivinä oli vaikeaa edes istua rauhallisesti samassa asennossa 20 minuuttia. Harjoituksen saa tehdä joko tuolilla istuen (mutta ei selkänojaa vasten rötköttäen), tai sitten lattiatyynyllä, jalat risti-istunnassa. Viikon meditoinnin jälkeen on mukava huomata, että 20 minuutin istuminen onnistuu jo aika mukavasti ja olo pysyy levollisena. Pysähtyminen hetkeksi ei tunnu ajan haaskaamiselta, päin vastoin! Tämä onkin toinen myönteinen huomioni harjoittelusta.

Mindfulness-harjoittelun tavoitteena on tietoisen, hyväksyvän läsnäolon tila. Meditoidessa tämä pyritään saavuttamaan keskittämällä huomio ensin hengitykseen, sitten vuorotellen kehon tuntemuksiin, mieleen nouseviin ajatuksiin ja lopuksi nykyhetkeen. Jos ja kun mieli pyrkii harhautumaan omille teilleen, menneeseen tai tulevaan, asia todetaan hyväksyvästi ja sen jälkeen huomio ohjataan lempeän päättäväisesti takaisin siihen asiaan, johon siinä harjoituksen vaiheessa piti keskittyä. Ja kyllähän mieleni karkailee, niin menneeseen, tulevaan kuin mitä ihmeellisimpiin asioihin. On mielenkiintoista nähdä, tuoko kahden kuukauden säännöllinen harjoittelu avun keskivaikeaan mielenkarkailuun. Siitä lisää jatkossa.

Tutkimusryhmään osallistuvat sitoutuvat meditoimaan 20 minuuttia päivittäin, kirjaamaan ylös meditointituokion keston sekä suunnittelemaan seuraavan päivän meditoinnin ajankohdan ja meditointipaikan. Lisäksi täytämme kaksi  (alkukyselyä suppeampaa) seurantakyselylomaketta kuukauden välein. Osallistuminen edellyttää siis ainoastaan sitoutumista säännölliseen harjoitteluun. Tutkija kehoitti meitä kertomaan meditaatiotutkimukseen osallistumisestamme julkisesti, sillä se lisää sitoutumistamme määrätietoiseen harjoitteluun ja hälventää toisaalta meditaatioharjoitteluun  turhaan liitettävää salamyhkäisyyttä. Näin olen toiminutkin, ja lisäksi haluan jakaa ajatuksiani sekä kertoa harjoittelun mahdollisista vaikutuksista tämän blogin kautta. Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti mielenrauhaa - olet myös tervetullut astumaan polulle kanssani!  

Itse harjoittelen istumameditaatiotekniikan avulla. Mindfulness-Based Stress Reduction-koulutusohjelma kehitettiin alun perin kroonisesti sairaiden oireiden lievittämiseen ja helpottamaan niiden kanssa selviytymistä, mutta tutkimus on osoittanut ohjelman parantavan myös terveiden ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Vaikka ohjelman perusta on voimakkaasti buddhalaisissa meditaatiotekniikoissa, ei harjoituksissa itsessään ole mitään uskonnollista. Oman ryhmäni meditaatiotekniikka on huomiokentän laajentamiseen perustuva harjoitus. Harjoituksen tavoitteena on lisätä rentoutus- ja stressinhallintakykyä kehittämällä mielentilaa, jota kutsutaan nimellä mindfulness. Mindfulness-käsitteellä tarkoitetaan lyhyesti  ilmaistuna tietoisuuden tilaa, jossa kiinnitetään tietoisesti ja arvostelematta huomio asioihin sellaisena kuin ne nykyhetkessä ovat. Ollaan vain läsnä hetkessä, tarkkaillen kaikkia aistimuksia huolehtimatta menneistä ja tulevista. Suomenkielinen käännös termille on  hyväksyvä tietoinen läsnäolo, jota ohjeissamme kuvataan näin:    

1. Läsnäolo. Menneisyyden ja tulevaisuuden ajatteleminen jätetään syrjään ja tietoisuus kohdistetaan nykyhetkeen.
2. Tietoisuus. Mieli pidetään avoimena kaikelle ja ollaan tietoisia siitä, kuinka eri kokemukset ensin nousevat ja sitten katoavat mielestä. Tämä havainnointitapa koskee myös ajatuksia, jolloin niiden kulkua pystytään vain seuraamaan sen sijaan, että niihin uppouduttaisiin. Kaikista kokemuksista ollaan vain tietoisia, ilman että niitä pyrittäisiin älyllisesti tulkitsemaan.
3. Hyväksyminen. Kaikkiin aistimuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin suhtaudutaan hyväksyvästi ja nykyhetki otetaan sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen haluttaisiin olevan. Tämä tarkoittaa, että kaikkia asioita lähestytään avoimin mielin ilman tarvetta muuttaa niitä, vaikka niiden huomattaisiin herättävän epämiellyttäviä tunteita tai tuntemuksia. 

Tässä taustatiedot ja teoria, jotka mielessäni lähdin ottamaan ensimmäisiä haparoivia askeleitani polulle, joka toivottavasti johtaa kohti (tai ainakin lähemmäs) mielenrauhaa ja hyväksyvän, tietoisen läsnäolon tilaa. Seuraavaksi saat lukea siitä, miten ensimmäisten päivien harjoitukset ovat sujuneet.