Viikko sitten sunnuntaina sain odotetun meilin: minä olin päässyt arpaonnella mukaan Mindfulness-meditaation vaikutuksia tutkivaan tutkimusryhmään, ja nimenomaan toiseen meditoivista ryhmistä. Kolmannen tutkimusryhmän kohtalona kun on toimia verrokkiryhmänä, joka saa meditointiohjeet vasta tutkimuksen päätyttyä huhtikuun alussa. Tutkimusta tekee VTK Tuomo Kareoja Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta, ja sen tarkoituksena on selvittää kahden eri Mindfulness-meditaatiotekniikan päivittäisen harjoittelun vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin. Kaverini oli postannut hakulinkin Facebookin, ja erittäin laajan alkukyselykaavakkeen täytettyäni pääsin mukaan arvontaan ja sitä kautta ottamaan ensiaskeleitani tietoisen läsnäolon harjoittamisessa.  

Tutkimusryhmään osallistuvat sitoutuvat meditoimaan 20 minuuttia päivittäin, kirjaamaan ylös meditointituokion keston sekä suunnittelemaan seuraavan päivän meditoinnin ajankohdan ja meditointipaikan. Lisäksi täytämme kaksi  (alkukyselyä suppeampaa) seurantakyselylomaketta kuukauden välein. Osallistuminen edellyttää siis ainoastaan sitoutumista säännölliseen harjoitteluun. Tutkija kehoitti meitä kertomaan meditaatiotutkimukseen osallistumisestamme julkisesti, sillä se lisää sitoutumistamme määrätietoiseen harjoitteluun ja hälventää toisaalta meditaatioharjoitteluun  turhaan liitettävää salamyhkäisyyttä. Näin olen toiminutkin, ja lisäksi haluan jakaa ajatuksiani sekä kertoa harjoittelun mahdollisista vaikutuksista tämän blogin kautta. Tervetuloa seuraamaan matkaani kohti mielenrauhaa - olet myös tervetullut astumaan polulle kanssani!  

Itse harjoittelen istumameditaatiotekniikan avulla. Mindfulness-Based Stress Reduction-koulutusohjelma kehitettiin alun perin kroonisesti sairaiden oireiden lievittämiseen ja helpottamaan niiden kanssa selviytymistä, mutta tutkimus on osoittanut ohjelman parantavan myös terveiden ihmisten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Vaikka ohjelman perusta on voimakkaasti buddhalaisissa meditaatiotekniikoissa, ei harjoituksissa itsessään ole mitään uskonnollista. Oman ryhmäni meditaatiotekniikka on huomiokentän laajentamiseen perustuva harjoitus. Harjoituksen tavoitteena on lisätä rentoutus- ja stressinhallintakykyä kehittämällä mielentilaa, jota kutsutaan nimellä mindfulness. Mindfulness-käsitteellä tarkoitetaan lyhyesti  ilmaistuna tietoisuuden tilaa, jossa kiinnitetään tietoisesti ja arvostelematta huomio asioihin sellaisena kuin ne nykyhetkessä ovat. Ollaan vain läsnä hetkessä, tarkkaillen kaikkia aistimuksia huolehtimatta menneistä ja tulevista. Suomenkielinen käännös termille on  hyväksyvä tietoinen läsnäolo, jota ohjeissamme kuvataan näin:    

1. Läsnäolo. Menneisyyden ja tulevaisuuden ajatteleminen jätetään syrjään ja tietoisuus kohdistetaan nykyhetkeen.
2. Tietoisuus. Mieli pidetään avoimena kaikelle ja ollaan tietoisia siitä, kuinka eri kokemukset ensin nousevat ja sitten katoavat mielestä. Tämä havainnointitapa koskee myös ajatuksia, jolloin niiden kulkua pystytään vain seuraamaan sen sijaan, että niihin uppouduttaisiin. Kaikista kokemuksista ollaan vain tietoisia, ilman että niitä pyrittäisiin älyllisesti tulkitsemaan.
3. Hyväksyminen. Kaikkiin aistimuksiin, tunteisiin ja ajatuksiin suhtaudutaan hyväksyvästi ja nykyhetki otetaan sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen haluttaisiin olevan. Tämä tarkoittaa, että kaikkia asioita lähestytään avoimin mielin ilman tarvetta muuttaa niitä, vaikka niiden huomattaisiin herättävän epämiellyttäviä tunteita tai tuntemuksia. 

Tässä taustatiedot ja teoria, jotka mielessäni lähdin ottamaan ensimmäisiä haparoivia askeleitani polulle, joka toivottavasti johtaa kohti (tai ainakin lähemmäs) mielenrauhaa ja hyväksyvän, tietoisen läsnäolon tilaa. Seuraavaksi saat lukea siitä, miten ensimmäisten päivien harjoitukset ovat sujuneet.