Ensimmäisen viikon harjoittelu on sujunut tunnollisesti edellisenä päivänä suunnitellun aikataulun mukaisesti. Ensimmäinen harjoitteluun liittyvä myönteinen huomio on ollut, että mediotointiajankohdan ja -paikan merkitseminen etukäteen harjoituskalenteriin tekee harjoittelusta jotenkin hyvin keveää. Kun harjoituskalenteri on täytetty seuraavan päivän osalta, asian voi toistaiseksi unohtaa ja keskittyä nykyhetkeen.

Istumameditaatio-ohjeiden mukana saimme 20 minuutin harjoituksen äänitiedostona. Äännitteessä esiintyvän miehen ääni on hyvin matala ja rauhoittava, ja ohjattu harjoitus on helpottanut meditointiin totuttelemista sekä harjoittelemista riittävän pitkään kerrallaan. Huolimatta kiehtovasta ohjauksesta ihanine Mindfulness-kelloineen meditoiminen on osoittautunut melko haasteelliseksi. Ihan ensimmäisinä päivinä oli vaikeaa edes istua rauhallisesti samassa asennossa 20 minuuttia. Harjoituksen saa tehdä joko tuolilla istuen (mutta ei selkänojaa vasten rötköttäen), tai sitten lattiatyynyllä, jalat risti-istunnassa. Viikon meditoinnin jälkeen on mukava huomata, että 20 minuutin istuminen onnistuu jo aika mukavasti ja olo pysyy levollisena. Pysähtyminen hetkeksi ei tunnu ajan haaskaamiselta, päin vastoin! Tämä onkin toinen myönteinen huomioni harjoittelusta.

Mindfulness-harjoittelun tavoitteena on tietoisen, hyväksyvän läsnäolon tila. Meditoidessa tämä pyritään saavuttamaan keskittämällä huomio ensin hengitykseen, sitten vuorotellen kehon tuntemuksiin, mieleen nouseviin ajatuksiin ja lopuksi nykyhetkeen. Jos ja kun mieli pyrkii harhautumaan omille teilleen, menneeseen tai tulevaan, asia todetaan hyväksyvästi ja sen jälkeen huomio ohjataan lempeän päättäväisesti takaisin siihen asiaan, johon siinä harjoituksen vaiheessa piti keskittyä. Ja kyllähän mieleni karkailee, niin menneeseen, tulevaan kuin mitä ihmeellisimpiin asioihin. On mielenkiintoista nähdä, tuoko kahden kuukauden säännöllinen harjoittelu avun keskivaikeaan mielenkarkailuun. Siitä lisää jatkossa.