Jo 16 tunnollista meditointipäivää takana, ja jokaikisenä päivänä olen meditoinut vaaditut 20 minuuttia, yhtenä päivänä jopa vapaaehtoiset kaksi minuuttia päälle! Hiljentyminen hetkeksi ei ole ollut vastenmielistä, mutta aika pitkälti tahdonvoimalla on menty, toistaiseksi.

Aivan kuten muidenkin terveellisten elämäntapojen omaksumisessa, myös mielen harjoittamisessa kannattaa antaa "uudelle lajille" mahdollisuus. Pikku hiljaa myönteiset vaikutukset alkavat tuntua, ja kohta sitä huomaa olevansa koukussa - näin ainakin uskon (ja toivon) tapahtuvan. Tunnollisuus olkoon siis toistaiseksi kelpo motiivi harjoittelulle.

Säännöllisen meditoinnin myönteisiä vaikutuksiakin on jo havaittavissa. Pystyn istumaan lähes hievahtamatta paikallani koko harjoituksen ajan, ja oloni on useimmiten hyvin rentoutunut. Mieleni karkailee yhtenään edelleen,mutta kohtaan vaeltelun (ohjeiden mukaisesti) hyväksyvästi, ilman tuomitsemista. Olen viime päivinä pysähtynyt hetkeksi muutenkin kuin meditoidessa, ja välillä nukkunutkin oikein hyvin. Muutamana aamuna olen tuntenut väsymystä kellon herättäessä 06.00. Tunne on aika eksoottinen, yleensä syöksyn heti ylös sängystä mieli täynnä jos minkälaista projektia. 

Välillä huomaan toivovani, että voisin harjoittelun avulla tulla entistä tehokkaammaksi, mistään hermostumattomaksi ja väsymättömäksi ihmenaiseksi. Silloin pitää kyllä pikaisesti palauttaa mieleen tämän harjoituksen syvin tarkoitus: oppia elämään  tässä hetkessä, oman olemassaolon, omat rajoitukset, tuntemukset ja ajatukset lempeästi hyväksyen.